Yhteentoimivuusmenetelmäksi kutsutaan niitä periaatteita ja toimintamalleja, joilla tietosisältöjä tuotetaan Yhteentoimivuusalustalle. Keskeistä on tietosisältöjä kuvaavien tietomääritysten yhdenmukaisuus ja uudelleenkäyttö: aiemmin tehtyjä sanastoja, koodistoja ja tietomalleja hyödynnetään mahdollisimman paljon.

Avoin verkkoalusta koneymmärrettävien tietomääritysten tekemiseen

Sen sijaan, että jokainen organisaatio määrittelisi itse esimerkiksi henkilö-käsitteen sisällön ja mitä tietoja siihen liittyy, tämän kuvaus tehdään Yhteentoimivuusalustalle kerran. Sen jälkeen muut voivat viitata tähän kuvaukseen ja soveltaa sitä. Teknisesti sanoen yhteentoimivuusalustalle vietyjen sanastojen, koodistojen ja tietomallien kuvaukset ovat linkitettyä dataa eli yksilöityjä verkkoresursseja, joilla on oma pysyvä tunnus johon voi viitata muualta.

Yhteentoimivuusmenetelmä ohjaa tällaisten yhteisten ydinkäsitteiden, ydinluokkien ja koodistojen tekemistä ja sitä, miten jonkin organisaation tekemät kuvaukset voidaan yleistää kaikkien käyttöön. Toisaalta se ohjaa, miten näitä yhteisiä kuvauksia voidaan hyödyntää organisaatioiden omien kuvausten tekemisessä. Kansallisella tasolla määritellään kaikille (erityisesti julkisen hallinnon) toimijoille yhteiset ydinkäsitteet, tietomallinnuksen luokat ja koodistot, kuten henkilö, organisaatio, asiakirja yms. keskeisten tietojen kuvaukset. Näiden kuvausten tekemistä ohjaavat ja koordinoivat kansallisen tason yhteistyöryhmät. Ne päättävät, mitkä sanastojen, koodistojen ja tietomallien kuvaukset tulisi nostaa kansallisen tason suosituksiksi. Sanastotyötä on koordinoinut Ydinsanastoryhmä (YSR) ja tietomallinnusta Käsitemalliryhmä (KMR). Vuoden 2019 aikana on tarkoitus käynnistää myös vastaava ydinkoodistotyöryhmä.

Määrittelyitä tehdään tietoalueiden asiantuntijaryhmissä

Koska kansallisen tason yhteistyöryhmillä ei ole resursseja eikä välttämättä osaamistakaan osallistua jokaisen erikoisalan määrittelyjen tekemiseen, on tarkoitus perustaa eri aiheisiin liittyviä tietoalueita (esimerkiksi koulutus tai liikenne). Näiden pohjalta muodostetaan tietoalueiden asiantuntijaryhmiä, jotka tukevat oman tietoalueensa toimijoita ja pitävät huolta siitä, että määrittelytyössä kyseisen aiheen asiantuntijat ja sidosryhmät tulevat kuulluksi ja eri näkökulmat ja käyttötarpeet otettua huomioon. Kansallisen tason yhteistyöryhmät puolestaan ohjaavat ja koordinoivat tietoalueiden tekemistä ja katsovat, ettei samaa työtä tehdä päällekkäin eri tahoilla.  

Yhteentoimivuusalustalla voidaan jakaa tietosisältöjä muiden käyttöön

Organisaatiot ovat yleensä esimerkiksi kokonaisarkkitehtuurityön yhteydessä kuvanneet omia sanastojaan, koodistojaan ja tietomallejaan, joita ovat hyödyntäneet tietojärjestelmien ja näiden rajapintojen kehittämisessä. Jatkossa ne voivat hyödyntää Yhteentoimivuusalustaa omien tietosisältöjensä valmistelutyössä, julkaisualustana ja palautteen keräämisessä. Lisäksi ne pystyvät hakemaan alustalla jo olevia kuvauksia ja hyödyntämään niitä joko sellaisenaan tai muokata eli tarkentaa oman käyttötarpeensa mukaisesti.

Ja kun organisaatiot julkaisevat tietosisältöjään Yhteentoimivuusalustalla, niiden tekemiä hyviä kuvauksia voidaan yleistää muidenkin käyttöön. Silloin yksittäisen organisaation tekemistä kuvauksista poistetaan liian rajaavat ja organisaatiokohtaiset määrittelyt, jotta näitä yleistettyjä kuvauksia voidaan hyödyntää muissakin organisaatioissa, tietoalueilla ja julkishallinnossa.

Eurooppalainen yhteentoimivuusmalli viedään käytäntöön

Yhteentoimivuusmenetelmä ja yhteentoimivuusalusta toteuttavat käytännössä eurooppalaista yhteentoimivuusmallia (European Interoperability Framework, EIF). Sen mukaan tarvitaan neljän eri tason yhteentoimivuutta, jotta tietoja voitaisiin vaihtaa tietojärjestelmien välillä niin, että tietojen merkitys pysyy muuttumattomana. Nämä neljä yhteentoimivuuden tasoa ovat: oikeudellinen, organisatorinen, semanttinen ja tekninen yhteentoimivuus.

Yhteentoimivuusmenetelmän ytimessä ovat organisatorinen ja semanttinen yhteentoimivuus. Yhteentoimivuusalusta tarjoaa julkisen hallinnon organisaatioille avoimen verkkoalustan, jossa voidaan määritellä ja julkaista yhteisiä sopimuksia tietojärjestelmissä käytettävistä tietosisällöistä. Alustalla tuotettavat kuvaukset ovat myös koneluettavia tietomäärityksiä, joita voidaan hyödyntää teknisen yhteentoimivuuden toteuttamisessa, eli erilaisten tietojärjestelmien suunnittelussa ja toteuttamisessa.


Palvelun tuottaa Väestörekisterikeskus.